TranslateHumans of Myyr York 2019–2023
”Hyvin menee kun ei liikaa ihmettele.”
”Radio toimii. ”
”Keräilen pulloja. Se ois parempi kun ihmiset enemmän keräisivät, eikä heittelisi pitkin luontoa. Tein matematiikan opettajan töitä yli 20 vuotta. Mä oon ollut eläkkeellä jo aika kauan. Se on aika rasittavaa välillä se opettajan homma. Se on se, kun pitää pitää aina kauhea kuri luokassa. Se on aika vaikeaa. Olen opettanut ympäri pääkaupunkiseutua ja sitten myös Karjaalla. Mä olen auskultoinut vähän myöhemmin, että sain opettamispätevyyden. Silloin ilmoitettiin Helsingin Sanomissa, että kenellä ei ole sitä auskultointia suoritettuna, niin voi sitten. Nyt mä lähden kotiin syömään.”
–Olin tuvassa, selkä on märkänä, kaik hiki on ja lämmin on, läksin ulos kävelemään.
–Puhut, se kuulostaa Karjalan murteelta eikö niin?
Karjalas mä kauan elänyt, Vieljärvi, oletko kuullut? Kauan aikaa mä siellä elin, sit mä halusin lähteä Suomea katsomaan. Karjalan kunnailla lehtipuu ja Karjalan koivikko tuuhertuu, käki kukkuu siellä ja kevät on. Siel on kesä nyt, ei enää kevät, mutta laulettiin niin sellaist lauluu.
–Kertoisitteko jotain toisistanne?
–Haiseva pieru ja vanha hikinen hippi ;)
”Asfalttihommiin, 30 astetta lämmintä ja 130 asteinen asfaltti, niin on siinä tarjennut hyvin!” .
”Good people and summer weather!” .
–Parasta mitä on tapahtunut on se, että mä tapasin naisystäväni. Ja se on onni, että pääsen juhlapyhiksi hänen luokse Kaivokselaan. Me ollaan sovittu, että nähdään sitten vasta.
–Miten tapasit hänet?
–No, olin soittamassa saksofonia yksissä bileissä, missä hän oli vieraana ja sit mä jäin sinne kun oltiin soitettu. Mä olin ollut töissä siellä samassa paikassa aiemmin, niin jäin sinne istuskelemaan.
Me juteltiin ja hän tykkäsi mun soittamisesta ja sitten mentiin hänen luokse yöksi. Mutta silloin ei tapahtunut mitään muuta kuin, että hän pisti mut heti suihkuun. Ja tota, kohta oltiin uudelleen yhteydessä. .
”Olen ollut nyt 49 vuotta Suomessa. Silloin kun tulin, täällä oli hyvin vähän ulkomaalaisia. Vuonna 1971, oli kesäkuu. Kaverilla oli autokorjaamo ja hän kävi Turkissa. Sitten hän kysyi, voitko tulla töihin autokorjaamoon Suomeen? Minä kysyin mikä Suomi? Hän sanoi, että se on Venäjän naapuri. Minä kysyin onko kommunistimaa? Hän sanoi, että ei ole. Ruotsista kestää laivalla matkustaa yhden päivän. Minä ajattelin, että en tiedä kyllä sellaisesta maasta. Sitten hän kysyi vielä, muistatko Helsingin olympialaiset? Ahaa, nyt minä muistan! Sanoin, että kyllä minä katson, tulen yhdeksi vuodeksi ja sitten minä menen takaisin. Sitten vaan tuli vuosi ja seuraava. Vielä minä olen täällä!” .
”Olin tos omis maailmoissani kuuntelemassa Zeppeliniä.”
”Katsotaan mihin suuntaan sitä seuraavaksi lähdetään kurvailemaan. Löysimme kartasta just hyviä reittejä.”
– Ihmisten auttaminen on ollut lähellä mun sydäntä ja olla ystävällinen kaikkia muita ihmisiä kohtaan. Olen opiskellut vuoden sairaanhoitajaopintoja. Mä olen syntynyt Kongossa, mutta oon asunut myös Ruandassa. Ja mun mummikin kun oli iältään 103 ja just sekin oli hoitaja. Niin sitä kautta mua kiinnostaa tää hoitoala. Sieltä se on tullut mulle.
– Tutkijan elämä on tällaista. Luen artikkeleita ja kirjoitan raporttia koska meillä on deadline. Kaikkea paperipohjaista elektroniikkaa, niin kuin patteri paperilla, sensoreita esimerkiksi älypakkauksiin ja sellaista.
”Aikaahan on.”
”I’m a migrant. I have lived here in Finland for four years. And now I study sähköala…” .
–Anime, suklaa ja ananakset ovat hyviä. Sade on myös hyvä asia, koska se pesee mut. Ja elää tarpeeksi pitkään, elää kauemmin kuin toi. Henkilö oikealla kertoi. Tulla kuuluisammaksi kun mun isovanhemmat, henkilö vasemmalla kertoi. Päästä koulusta!
”Tämä on ensimmäinen talvi kun mä en ole hiihtänyt täällä. Mä oon 90. Hyvät mahdollisuudet ollut tosta heti tien toiselle puolelle tai autolla pääsi Luukkiin ja joka puolelle. Hiihto on ollut pienestä pojasta lähtien kiva harrastus, enää ei ole. Alkos huipata ja en aja enää autoakaan. Vaimo ajaa nyt sitten. Kävin lääkärissä ja sanoin, että vähän epävarma olo. Sitten se lääkäri otti yhteyttä poliisiin ja se poliisi kutsu mut puhutteluun ja otti multa ajokortin pois. Musta se oli aivan oikein. Mä oisin voinut aiheuttaa ties vaikka minkälaisen kolarin. Mut kyllä mä käyn joka päivä lenkillä, tennistä pelasin vielä aikasemmin viitisen vuotta sitten. Mut kyllä mä tein 71 vuotta joka aamu lenkin. Jos menin kahdeksalta töihin kouluun opettamaan, mä nousin kuudelta ja tein aamulenkin. Sellaisen muutaman kilometrin juoksin ja kävelin.”
”Olen hankkinut kolme marsua, karvapalleroita. Ne sanoo että, mur mur ja uig uig, Tule kotiin nyt! Kauppakassit on täynnä vihanneksia. Kolme Poikaa: Wolke, Pirmin ja Yashusi. Nyt kun olen poissa he ajattelevat varmasti, että mitä se heille outo ihminen sitten tuo. Se sohvassa asuva, ihmettelevät jo kun lähden vessaan ja sitten tulen takaisin.”
– Semmoista elämisen vapautta. Mä olen ollut sellainen kapinallinen vähän aina, inhoan kaikkia rajoituksia, määräyksiä, kieltoja ja käskyjä. Jotenkin ihmisten pitäisi saada itse päättää. Järkevät ihmiset ainakin osaavat tehdä asioita, eivätkä tee toisten vahingoksi mitään. Jotenkin sellainen vapaus elää niin kuin haluaa ja olla sellainen ihminen kun on. Se on ollut minulle jotenkin luontevaa. Se vaan, että joka paikassa on pitänyt ottaa se oma tila. Esimerkiksi työpaikoissa (jäin juuri eläkkelle), tavallaan vain ottaa se oma tila niin, että teen tätä duunia jotenkin omalla tavalla, vaikka on se yhteinen päämäärä kaikilla.
"Ikäni on 17 vaille 100. Tässä on karanteenikimppuni."
asuminen ja eläminenelämänilo ja positiivisuushaaveet_toiveet ja pohdiskelu
”Koulussa kun kaverit on mukana, me mennään aina kauas toisistamme, että päästään samoihin tiimeihin. Niin, että kun seistään rivissä ja sanotaan vuorollaan numerot yksi tai kaksi. Ja kun me haluttais olla tiimi kavereiden kans, niin sit me mennään sillä tavalla, että kaveri on ykkönen ja mäkin oon ykkönen, niin sit se on kivempaa.”
– Hyvää vappua!
”Suu supussa ollaan nytten”, henkilö vasemmalla kertoi.
”Tanssin paljon ja tuskastelen just sen kanssa, ettei ole paljon treenejä. Pitää ottaa silloin kaikki kun pääse ulos tekemään jotakin ja nostaa vähän jalkaa!”
”Tosi moni luulee, että mä olen hoitoalalla töissä. Mutta… Mä oon käynyt Kilterin yläasteen ja Martinlaakson lukion. Sisko opiskeli fysiikkaa ja sit mä tavallaan innostuin siitä. Fysiikkaa tykkäsin sitten opiskella lukiossa. Sit kun olin lukenut pitkän matikan ja fysiikan, oli sillain, että okei mihin mä haen? Mä pääsin sit TKK:hon, nykyinen Aalto-yliopisto, helposti sisään teknilliselle alalle. Mä lähdin lukemaan sinne ympäristötieteitä ja sitten mä kiinnostuin jätevedenpuhdistamisesta. Musta se on jotenkin mielenkiintoista, niin sit se vesihuolto nappas. Suunnittelen paskaputkia katujen alle.”
– Se kun ei pääse enää lentämään maailmalle. Nämä rillit on kaksi vuotta sitten Kambodžasta ostettu. Holiday in Cambodia. Muistan sieltä sen, että meidän hotellin takapihalla oli krokotiilitarha ja sit me lähdettiin katsomaan niitä Angkor Watin temppeleitä. Olin unohtanut omat aurinkolasit kotiin ja nämä löytyivät sitten sieltä.
–Tämä on hauskaa ja olen tehnyt pitkään.
–Mikä aloitti sut juoksemaan?
–Se aloitti se, että mulla oli huono kunto joskus 30 vuotta sitten. Ensin oli hyvä. Sitten mä sain lapsia. Mä hoidin niitä ja se kunto meni niin huonoksi, että mä jouduin lääkärille. Mä kysyin lääkäriltä, että onko mulla selkä siksi niin kipeä kun mä olen joskus juossut niin paljon. Lääkäri sanoi ei. Se johtuu siitä kun nyt sulla on lapsia ja sä juokset liian vähän. Ja sitten mä rupesin juoksemaan.
”Pitkä elämä. Pitkä ja kinkkinen.”
”Tuolla on naisihmisiä, he eivät lopeta puhumista sinä päivänä, mut mä en ole sen tyylinen. Puhun van silloin kun on asiaa. En ole tyhjänpuhuja. Siinä työssä missä olen ollut, siitä on ollut vaan haittaa, aika puhelias saisi olla. Opettajan työ ammattikorkeakoulussa. Siitä opetustyöstä on nyt jo aikaa. Pärjäsin kyllä hyvin, mutta siinä työssä olisi ehkä ollut enemmän apua, jos olisin ollut hieman puheliaampi.”
–Meillä on pojalla lapsenlapsia, helmikuun lopussa syntyi toinen. Nähtiin pikaisesti kahden ensimmäisen viikon aikana. Nyt sitten pikkusälli alkaa olla kohta kuusi viikkoa vanha. Kerran käytiin Espoossa heidän pihallaan turvaväleillä, niin kuin mekin tässä nyt. Me päästiin juttelemaan ja saattaa olla, että huomennakin on samanlainen pieni pihakeikka. Silleen harmi kun nyt ei ole hirveästi päässyt nuuhkuttelemaan ja sylissä pitämään. Videopuheluita ollaan otettu sen isomman kanssa. Ei tämä niin mukavaa ole mutta terveys edellä sitä pitää mennä.
Humans of Myyr Yorkasuminen ja eläminenihmissuhteet ja perhe
–Opettajaa ja koulua on hieman ikävä. Tänään päästiin mukaan potkulaidoilla tänne kauppareissulle, se on ainakin kiva homma.
Humans of Myyr Yorkliikuntatyö ja koulutushaaveet_toiveet ja pohdiskelu
"Stay safe!"
”En mä tiedä. En nyt jaksaisi John Lennonia alkaa tässä väsäilemään, Imagine all the people living life in peace… Täytyy ottaa rauhallisesti.”
”Me tavattiin Ringside Gym nyrkkeilysalilla. Mä olen ollut siellä alusta asti ja kuulun sinne vähän niin kuin kalustoon. Käyn siellä treenaa ja järkkeilen kaikkia juttuja. Hän oli kesällä tehnyt sinne saliin mageen Ringside Gym -graffitin. Meillä oli sitten tuparit ja hän oli kutsuttu sinne, mä järkkäsin niitä pippaloita. Tapasin siellä hänet sitten ekan kerran. Mä kävin kysymässä, oltiin jotain arvontaa siinä järkkäämässä, että oliko sulla jo nimilappu tuolla hatussa? Hän katsoi mua silmiin ja kysyi: oot sä sinkku? Tämän jälkeen hän kysyi, että ehtisinkö juttelemaan tatamin puolelle. Mut sit tietysti ne oli bileet ja me oltiin vähän maistissa ja ruvettiin siinä vähän hippailemaan sellaista vartalohippaa. Hän hävisi sitten minulle siinä, ei ollut niin nopea. Sitten mä ehdotin sellaista pystypainia siinä thainyrkkeilyotteella. Mutta enhän mä tajunnut, että hänellä oli jotain Krav Maga taustaa, niin sitten hän veti mut heti siihen tatamiin. Ja sitten kun oltiin vähän tukevissa, niin hän kaatui, hallitusti 95 kiloa mun päälle, nykyään 100. Meidän päät osuivat yhteen. Mulle tuli siitä vaan kuhmu, mut hän oli siinä pitkään vaan päällä 95 kilolla, että nyt sattu! Mä ajattelin vaan, ei mua ainakaan. Sitten hänellä rupesi tulemaan verta silmäkulmasta. Paikalle tuotiin lääkelaukku ja silmäkulma teipattiin. Siitä on kuvia kun hän makaa siellä selällään pää mun sylissä. ” Nainen kertoi.
”Ikuisesti muistan, jäi kolme tikkiä ja arpi.” Mies lisäsi.
Myyr Yorkissa.
–Multa on aikaisemminkin kysytty, että onko tämä mun omakuva, mutta on yhdennäköisyyttä kyllä.
–Uskotko Jeesukseen?
–Mä en tiedä mihin mä uskon. Kaverit on vaan alkaneet kutsua mua Jeesukseksi.
–No, jotain muuta mikä on sinulle tärkeää?
–Mä tykkään laittaa ruokaa sikana. Ja nyt viime aikoina mulla on ollut just se, että mä tykkään tehdä hirveesti simaa. Se on tosi makeeta hommaa. Teen sitä tosi paljon muulloinkin kun vappuna ja muokata makua erilaisilla mausteilla. Oon monta kertaa toivonut, että tulisi esimerkiksi Plevnan simat tänne Alkoon.
–Minulla on 10 lasta, mutta kaikki eivät asu täällä. Yksi poika ja kaksi tyttöä asuvat Afganistanissa. Kaksi tyttöä on Saksassa, yksi Lontoossa ja yksi Unkarissa. Yksi tyttö ja kaksi poikaa ovat täällä Suomessa.
”Kaaduin ja mulla on mustelmat tuolla silmien alla ja paketti päässä. Sen takia olen näin tyylikäs. Voit ottaa kuvan. ”
– Vuonna 72 kun Virran Olavi kuoli, niin menin silloin syksyllä sotilassoittokuntaan Ouluun. Soitin klarinettia. Sitten mä vaihdoin sen lorukepin saksofoniin. Mulla oli huonot hampaat ja ne ei kestäneet, koska klarinetissa piti enemmän puristaa hampailla kiinni, ettei se ääni falskaa ja tulee oikea sävel. Sitten mä lähdin sieltä maailmalle kun ei mua huolittukaan sinne, ei ollut paikkaa kantahenkilökuntaan. Monet maailman meret on nähty ja koettu. Ihan tuolla Etelä-Afrikan kärjessä ja Intian valtamerellä. Mulla on edelleen alttosaksofoni. Voisin soittaa tähän Muistoja pohjolasta. Mä osaan melkein kaikki tavallisimmat marssit. Jääkärin marssi, 30-vuotisen sodan marssi, Sillanpään marssilaulu. Mä olen ne monta sataa kertaa soittanut.
Myyr Yorkissa.
Ennen julkaisemattomia kuvajuttuja arkistosta:
”3,5 ja 5-vuotiaita. Olemme tästä läheltä. Mukavaa kierrellä alueella ulkona ja kaupoissa.” Mies kertoi.Humans of Myyr Yorkasuminen ja eläminenihmissuhteet ja perhe
”Käytiin halaamassa Vainua ja Samppaa, Ryhmä Hau oli Mannissa. Sit me käytiin syömässä ja juomassa Burger Kingissä, ollaan hirveitä limuhiiriä. Lopuksi vielä sukeltelemassa uimahallissa. Kevät mielessä!”
Humans of Myyr Yorkihmissuhteet ja perheasuminen ja eläminen
”Mun lempiväriä ei ainakaan tarvitse kenenkään arvata. Supersuosikki joukkueeni on Hollanti, futiksessa. Ja sit Englannissa on Blackpool, joka pelaa jossain kolmannella sarjatasolla ja sit Dundee United Skotlannissa. Mä olen tosi innokas penkkiurheilija. Kesällä mä keskityn fillariin. Mulla on oranssin värinen fillari, jonka merkki on, et ikinä arvaa? Orange. Mä sanon aina, että eipähän mua ainakaan hirvimiehet ammu.”
–Lausuisitko jotain bändisi lyriikoista?
– Jos jotkut lyriikat pitää heittää niin: Kill all who opposes me!! Laitetaan sillä tavalla, juna tulee.
1/2 ”Mä olen ollut puolitoista viikkoa lomalla. Nyt lomalla kun ei tarvitse välittää yhtään mistään. Käyn vaan lähikaupassa ostamassa herkkuja, sitten vaan kotiin ja nukkumaan, viettämään ihanaa elämää. Vaikka huolia olisi, niin pitää vaan miettiä mikä tässä elämässä on tärkeintä. Eikun paistamaan läheisille pullaa!”
